Bocas del Toro -Paratiisi vaiko turistihelvetti?

Matkamme ensimmäisestä päivästä alkaen olemme kuulleet rantaparatiista Panamassa. Saariryhmästä, jolle kaikki vaikuttivat olevan matkalla, ja jonka välistä jättäminen olisi lähes rikollista. Koska kaikki puhuivat Bocas del Torosta, alkoi se kuullostaa meistä samalla todella kiinnostavalta ja toisaalta taas melkoiselta turistirysältä. Vaikka tavallaan aavistimme pahinta, niin samalla toivoimme löytävämme juuri kaikkien hehkuttaman paratiisin.

Saavuimme Bocas del Toron pääsaarelle todella aikaisin sunnuntaiaamuna. Rankan yöbussirupeaman jälkeen saari näyttäytyi väsyneissä silmissämme vain epäsiistiltä. Roskia joka paikassa ja rotat vilisevät niin viemäreissä kuin roskiksissakin. Lisäksi vaikutimme löytäneen tähän astisen matkamme ensimmäisen hostellin, jossa ei ollut henkilökuntaa ympäri vuorokauden. Myöhemmin selvisi, että vartija oli kyllä paikalla, mutta lienee varmaan nukkuneen, koska ei häntä kyllä näkynyt eikä kuulunut.

Ensimmäinen päivä Bocasissa meni siis meidänkin osalta lähinnä nukkuessa. Kävimme myös katsastamassa lähimmän rannan, ihan vain todetaksemme, että sekään ei ollut yhtään siistimpi kuin saari muutenkaan. Tuli siis selväksi, että jos rantaelämää haluaa viettää, on lähdettävä pääsaarelta pienemmille saarille.

IMG_1828 (2)

IMG_1827 (2)

Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, eikun hostellin respanaisen ehdottama touri seuraavalle päivälle. Delfiinien katselua, snorklausta, laiskiaisten bongausta ja rannalla lekottelua, mikä voisi olla parempaa!

Tourin kulun huomioiden keksin aika montakin asiaa. Delfiinien bongaus meni siinä, kun yhden delfiinin näki, kurvasi viisi veneellistä turisteja meidän veneen eteen. Tuli vain paha mieli siitä, että edes olimme siellä söpöjä delfiinejä häiritsemässä. Samat turistilaumat olivat snorkauspaikalla aiheuttaen tilanteesta todella ahdistavan ja turhauttavan. Tämä yhdistettynä vuotaviin snorklausvälineisiin niin snorklauksemme olivat ohi alta aikayksikön.

IMG_1697 (2)

IMG_1693 (2)

IMG_1705 (2)

IMG_1707 (2)

Rannalle kun päästiin, oli turistiveneitä vielä moninkertaisesti. Onneksemme opas kertoi saaren läpi vievistä rikkinäisistä pitkospuista, jonne ehdottomasti ei kannattaisi mennä, ja mitkä olisivat taatusti liian vaikeita kenelle tahansa meidän ryhmästä. Otimme tämän enemmänkin haasteena, ja voin sanoa sen pelastaneen koko katastrofaalisen päivän. Vähän seikkailua ja hiljaisempia rantoja. Sateen alkaessa lähdimme vaeltamaan takaisin saaren toiselle puolelle, ihan vain huomataksemme, että ryhmämme (kuten kaikki muutkin) oli päättänyt lähteä reippaasti etuajassa. Vene lillui jo vesillä valmiina jättämään meidät autiosaarelle tosielämän selvityjiä leikkimään.

IMG_1713 (2)

IMG_1717 (2)

IMG_1723 (2)

IMG_1725 (2)

IMG_1761 (2)

Saimme kuitenkin lähtevät kanssamatkustajat pysäytettyä ja näin ollen pääsimme pois saarelta. Sade yhdistettynä veneen moottoriongelmiin, toi vanhan kunnon San Blas Adventuresin mieleen. Sade paiskoi teräviä pisaroita kasvoihimme, vene vaihtoi toisen veneen kanssa ohjaajaa ja lopuksi kaikkien yllätykseksi oppaamme päätti ryhtyä veneen kapteeniksi. Kierros ei silti ottanut loppuakseen vaan jatkui vielä iät ja ajat. Ei tiedetty pitäisikö itkeä vai nauraa. Päädyimme hysteerisen epäuskoiseen hihitykseen.

Lopulta veneen rantautuessa, reippaasti aikataulusta myöhässä, me täysin jäässä, litimärkinä ja nälkäsinä päätimme jättää turistitouhut sikseen ja kylmän suihkun ja illallisen kautta lähteä maanantaiyön bileitä katsastamaan. Siinä bileistäkin tunnettu saari ei meitä pettänyt, vaan kivat beerbong turnaukset löytyi läheisestä bilehostellista. Lyömätön suomitiimi voitti kaikki pelit tottakai.

Olimme kuitenkin jo luovuttaa koko saaren suhteen, mutta keskiviikkoisen Englanti-Kroatia matsin takia uusi matkustuspäivä ei sopinut kalenteriimme. Yksi uusi mahdollisuus siis tälle saariryhmälle.

Sade ei vieläkään ottanut loppuakseen, mutta siitä ei voi syyttää mitään muuta kuin omaa matkustusajankohtaa. Sadekaudella kun tuppaa satamaan.

IMG_1803 (2)

IMG_1801 (2)

Viimeisenä päivänä päädyimme jalkapallon katsomisen lisäksi muovipullokuningas Robert Bezeaun rakennuttamaan muovipullokylään. Kylän tarkoitus on herättää tietoisuutta kierrätyksen tärkeydestä ja tämän maapallon tilasta sekä tarjota koteja paikallisille. Ostettiin jokainen myös viiden dollarin tarra-arkit, jotka paluumatkalla jaettiin paikallisille lapsille.

Tarra-arkeissa on kyse ohjelmasta, jossa opetetaan lapsia kierrättämään ja samalla vähennetään muovijätettä luonnossa. Lapset keräävät muovipulloja, ja liimaavat niihin tarran tarra-arkista. Kun pulloja on kerätty tarpeeksi, viedään ne paikalliseen kauppaan, jossa pullot voi vaihtaa ruokaan. Mielestäni ihan uskomattoman hyvä ja tärkeä idea ja toivon todella kaikkea mahdollista onnea ja menestystä tälle projektille. Muovipullokuninkaan tapaisia ihmisiä tarvittaisiin enemmän tähän maailmaan. Lisää Plastic Bottle Villagesta voit lukea täältä.

IMG_1817 (2)

IMG_1807 (2)

IMG_1819 (2)

IMG_1822 (2)

IMG_1821 (2)

Bocas del Toro siis ikäväksemme näyttäytyi meille enemmän turistirysänä kuin paratiisina, vaikka ihan hauskaa meillä saarilla olikin. Täydellisen panamaparatiisin etsintä siis vielä jatkukoon!