Katastrofaalinen täsmäisku Cameron Highlandsiin

Cameron Highlands on yksi Malesian suosituimpia turistikohteita. Se sijaitsee helpon, noin neljän tunnin bussimatkan päässä Kuala Lumpurista. Bussit täällä ovat selvästi kambodzalaisia tilavampia, ja oli ihanaa huomata pitkästä aikaa mahtuvansa istumaan koko matkan niin, etteivät polvet hiertäneet edessä olevan penkkiin eivätkä hartiat ottaneet Janin kanssa yhteen niin, että toisen pitää istua aina vähän toista edempänä tai taaempana. Matkaa olisi voinut kuvailla jopa mukavaksi. Loppumatkasta maisemat alkoivat muuttua todella kauniiksi, tie ylämäkivoittoisemmaksi sekä hyvin mutkittelevaksi. Maiseman täyttivät vuoristo, viidakko sekä massiiviset teeviljelmät.

20190915_100337

20190914_141549 (2)

Bussin päätepysäkki on idyllisen näköinen Tanah Ratan vuoristokylä, jonne suurin osa Cameron Highlandsia ihastelemaan tulleista turisteista majoittuu. Vaan ei me. Oltaisiin kyllä mieluusti majotuttu Tanah Ratassa, mutta koska netistä oli vaikea löytää viimehetkellä hyvää ja kohtuuhintaista majoitusta tästä kylästä, päädyimme varaamaan edullisen hotellin viereisestä Brinchangin kylästä. Paikan päällä kuitenkin huomasimme koko Tanah Ratan olevan täynnä hotelleita ja hostelleita, joten olisimme luultavasti hyvin voineet varata majoituksen vasta paikanpäältä. Ja luultavasti saaneet näin paremman alun matkallemme. Mutta mikäs perjantai 13. päivä se nyt olisi ollut, jos kaikki olisi mennyt putkeen.

Uumoilimme jo etukäteen majoitusvalintamme olevan jonkinsortin fiasko, ja tämän takia varasimme hotellin vain kahdeksi yöksi. Hotelli näytti kuvissa siistiltä, mutta jotenkin siitä ei vain välittynyt hyvä fiilis. Hotelli maksoi puolet enemmän kuin hostellihuone Kuala Lumpurissa ja se oli kamalampi kuin mikään hostelli, jossa olemme tällä matkalla yöpyneet. Huone oli todella ahdas, lakanoissa oli tahroja ja ne olivat sänkyyn nähden liian pienet (ajatelkaa, jouduttiin _teippaamaan_ ne paikoilleen, jotta ei jouduttaisi liikaa kosketuksiin parhaat päivänsä nähneen patjan kanssa), seinät olivat likaiset, lattiat tahmeat ja auki juuttunut kylpyhuoneen ikkuna puhalsi kylmää ilmaa sisälle. Toisin kuin kaikissa hostelleissa, täällä ei edes wifi toiminut. Lisäksi kaikki parhaat ravintolat ja muut palvelut vaikuttivat sijaitsevan neljän kilometrin päässä Tanah Ratassa.

Tuli siinä hetken sängynlaidalla istuskeltua ja pohdittua, että koitetaanko kestää, lähdetäänkö rahan menetyksestä huolimatta Tanah Rataan etsimään hostellia vai pitäisikö luovuttaa ja ottaa bussi takaisin Kuala Lumpuriin. Huomattavissa on jo pientä reissuväsymystä, eikä vaan enää huvittaisi taistella niin perusjutuista kuin huoneen siisteydestä. Lopulta päädyimme kuitenkin nukkumaan yön yli ja sovimme katsovamme aamulla, että mikäs fiilis ja mitä tehdään.

No, fiilikset huoneen suhteen eivät olleet aamulla paljoakaan parantuneet, mutta koska haluttiin saada edes jotain irti tästä paikasta, päätimme taistella toisenkin yön hotellissamme. Ja antaa tälle luonnonkauniille alueelle sen ansaitseman mahdollisuuden.

Koska Cameron Highlands sijaitsee suhteellisen korkealla (noin kilometristä kahteen kilometriin), on siellä myös muuta maata viileämpää. Olin tästä salaa jopa hieman innoissani, sillä olin pakannut mukaan aivan liikaa lämpimiä vaatteita, joille toistaseksi ei ole ollut mitään käyttöä. Nyt ei enää tunnu, että tuulitakki, sadetakki, fleece ja juoksuhousut olisivat olleet vain turhaan tilaa viemässä rinkasta.

Viileä ilmasto ja mahtavat maisemat tekevät Cameron Highlandsista varsin erinomaisen vaelluskohteen. Erilaisia vaellusreittejä on alueella useita. Valitsimme Trail 10:n vaellusreitiksemme, sillä monet suosittelivat sitä netissä. Toivoimme näkevämme komeat teeviljelmät parhaalta mahdolliselta paikalta. Olimme katsoneet säätiedoituksesta, että vähäistä sadetta voi iltapäivällä olla luvassa, ja näin ollen varautuneet tuuli- ja sadetakein. Oletimme reitin olevan kevyttä kävelyä teeviljelmillä (tällöin olisi pitänyt ottaa Trail 6) ja joku pieni nousu, mutta ennen kuin huomasimmekaan, tajusimme historian alkavan toistamaan itseään, ja astuimme viidakkopolulle.

20190914_142628 (2)

20190914_143104 (2)

20190914_143027 (2)

Olimme siis vuosi sitten kesällä Panamassa yhdellä viidakkovaelluksella, aika paljon syvemmällä viidakossa kuin tässä tapauksessa, ja rankkasateen alkaessa päädyimme liukastelemaan, rämpimään ja ehkä vähän myös raivoamaan pisin viidakkoa ikuisuudelta tuntuvan ajan, ennen kuin pääsimme keskellä viidakkoa sijaitsevalle hostellille.

Nyt me alkumatkasta vähän naureskeltiin, että kyllä Panamassa maasto oli vaikeakulkuisempaa. Kyllä tämän pitäisi mennä helposti. Mutta auta armias kun muutaman kilometrin taivalluksen jälkeen alkoi sataa, eikä mitään kevyttä tiputtelua, vaan aivan taivaan täydeltä. Ensin ajattelimme kyseessä olevan vain pieni kuuro ja jatkoimme kiipeämistä ylöspäin. Sateen vain voimistuessa, ja koska emme tienneet paljonko kiipeämistä olisi vielä jäljellä eikä että mitä sen jälkeen tapahtuisi, päätimme luovuttaa ja kääntyä takaisin päin.

20190914_145515 (2)

20190914_150755 (2)

Huomasimme (taas kerran) ylöspäin kiipeämisen olleen paljon laskeutumista helpompaa. Alaspäin virtaava vesi täytti kenkämme ja teki polusta liukkaan. Märät puunjuuret liukastivat menoa entisestään ja aiheuttivat vaaratilanteita etenkin nilkoille. Kaikki, omalla kohdalla melko vähäinen, ketteryys oli taas käytössä ja välillä sekään ei riittänyt. Meno oli vähintäänkin hasardia. Mietimme, että miten ihmeessä tulemme pääsemään viidakosta ehjinä ulos. Silloin alkoi vielä ukkostamaankin. Lopulta, pitkän tarpomisen jälkeen, pääsimme kuin pääsimmekin yksinä kappaleina pois viidakosta. Olimme yhtä märkiä kuin jos olisimme käyneet vaatteet päällä uimassa.

20190914_154336 (2)

Koska oletimme, että taksit eivät suostu ottamaan meitä kyytiin näin märkinä ja likaisina, jouduimme vaeltamaan vielä kuuden kilometrin matkan hotellille. Päästyämme perille olimme aivan kohmeessa ja lopen uupuneita. Loppuilta menikin sitten märkiä vaatteita ja kenkiä föönillä kuivatellessa.

Olen kuitenkin aivan super ylpeä meistä. Vaikka vaellus oli yksi suuri katastrofi, eikä edes teeviljelmiä nähty, ei kumpikaan alkanut kiukuttelemaan, vaan molemmat pistivät selviytymisvaihteen silmään ja keskittyivät hommaamaan meitä polulla eteenpäin. Sulassa sovussa. Jotain kasvua tässä vuoden aikana on siis tapahtunut. Hyvä me!

Viimeisenä aamuna lähtiessämme hotelliltamme Tanah Ratan bussiasemalle, maksoimme taksikuskille hieman extraa, jotta hän koukkaisi lähimpien teeviljelmien kautta. Teeviljelmien, joille yritettiin edeltävänä päivänä vaeltaa. Tämäkin oli vähällä päätyä vuosisadan huonoimmaksi ideaksi, sillä koko alue oli lomaruuhkan kourissa eikä meillä ollut paljoakaan ylimäärästä aikaa. Alettiin miettiä, että tämä tästä vielä puuttuu, myöhästytään vielä bussistakin. Kävi kuitenkin niin, että bussimme oli meitä vielä todella paljon pahemmin ruuhkan kourissa ja yli kaksi tuntia myöhässä. Näin ollen meillä jäi oikein ruhtinaalisesti aikaa ennen kuin bussi edes saapui asemalle. Ja ennen kaikkea ehdimme nähdä uskomattoman kauniit teeviljelmät.

20190915_100333

20190915_100348 (2)

Cameron Highlandsilla oli kaikki mahdollisuudet tulla meidän koko reissun lempikohteeksi. Jos sää olisi ollut edes vähän parempi, majoituksen taso korkeampi ja aikaa enemmän, olisin varmasti rakastunut tähän paikkaan. Vähän harmittaa, että homma meni näin, mutta ainakin tästä opittiin taas jotain. Ja kohta näille muistoille nauretaan aivan varmasti.

Nyt mun ainoa vaatimus seuraavalle kohteelle Malesiassa on aurinko. Ja mielellään myös siisti majoitus. Ei luulisi olevan aivan liikaa vaadittu.

Tässä vielä pari vinkkiä Cameron Highlandsiin matkaavalle:

• Lataa puhelimeen ensin maps.me -sovellus ja sen jälkeen Malesian kartat. Näin ollen näet kaikki Cameron Highlandsin vaellusreitit myös offlinetilassa. Jos opasteet reitillä ovat epäselvät, pelastaa sovellus tilanteen.

• Majoitu Tanah Rataan. Näin bussiasema, palvelut ja vaellusreitit ovat lähelläsi. Älä vaan majoitu Pop Ash -nimiseen hotelliin (tiedän, nimikään ei kuulosta järin houkuttelevalta haha) Brinchangissa.

• Pakkaa lämpimiä vaatteita sekä vaelluskengät mukaan. Sadevaatteillekin voi tulla käyttöä. Ja seikkailumielelle aivan varmasti.