Portobelo – korvatulehduksia ja merirosvoviboja

Vihdoin vaikuttaa siltä, että olemme onnistuneet eksyttämään itsemme tyypilliseltä reppureissaajien polulta. Ei sillä, ettemme olisi edellisistä kohteista tykänneet, mutta välillä on vain niin ihanaa huomata olevamme suurinpiirtein ainoita turisteja kylässä. Nämä paikat tuntuvat usein aidommilta ja ainutlaatuisemmilta. Me tykkäämme.

IMG_1538 (2)

Itseasiassa arvoimme pitkään, että kannattaako koko kylään lähteä. Ei sillä ettei se olisi meitä kiinnostunut, vaan enemmänkin terveydellisistä syistä. Olin nimittäin lääkärin arvausten mukaan onnistunut saamaan San Blasin saarilla uidessani bakteereita korviini niin, että ne sitten Panama Cityyn päästyämme tulehtuivat. Kuulimme kaveriltamme myös toisesta ryhmämme tytöstä, joka taas oli saanut likaisesta merivedestä bakteerin jalkaansa, eikä pystynyt Panama Cityssä enää tulehduksen takia kävelemään. Mietimme siis, olisiko järkevämpää pysyä lähellä lääkäriä vaiko jatkaa matkaa.

No, vaikka järki ja kipeät korvat sanoivat muuta, päätimme ottaa bussin parin tunnin matkan päähän Panama Citystä, pikkukylään nimeltä Portobelo.

IMG_1535 (2)

IMG_1519 (2)

IMG_1522 (2)

Portobelon löysi vuonna 1502 kukas muukaan kuin itse Kristoffer Kolumbus. Tämän lisäksi kylä on tunnettu muun muassa vaiheikkaasta merirosvohistoriastaan. Merirosvovibat kylästä tulee vieläkin kun kävelee vanhoja muureja pitkin, puikkelehtii tykkien lomassa ja katsoo merellä olevia laivanhylkyjä. Kolmantena päivänä pääsimme jopa leikkimään merirosvoja melomalla hylkyjen seassa sekä etsimällä toisilta rannoilta lisää linnoituksia ja kaikkea muuta jännittävää. Olisimme ehkä löytäneet enemmänkin kaikkea, jos vain kinastelulta olisimme ehtineet. Kyllä merirosvohistoria jäi kakkoseksi kun mielessä oli suurempiakin kysymyksiä, kuten se kumpi roiskii enemmän vettä meloessaan tai kumman vika on, ettemme liiku eteenpäin toivotulla nopeudella.

FHD0188 (2)

IMG_1531 (2)

FHD0175 (2)

FHD0177 (2)

Kylänä Portobelo on melko unelias. Koitettiin toisena päivänämme löytää ruokapaikkaa kylästä. Ei onnistunut. Mikään ravintoloista ei tuntunut olevan auki. Päädyimme hostelliin syömään. Sielläkään ei saatu sitä mitä ruokalistalta haluttiin, ainekset olivat loppu.

Kylällä olisi hienot mahdollisuudet pienellä markkinoinnilla nostaa turismia – ja näin ollen myös kyläläisten tulotasoa ja työllisyyttä. Harvoilla paikoilla on tämän kylän kaltaista historiaa ja sen mukana tuomia mahdollisuuksia. Itse olisin varmasti maksanut tourista jos toisestakin.

IMG_1530 (2)

Sen sijaan suuri osa ajasta, jonka vietimme kylässä meni laiskotteluun. Tämä oli toipumisen kannalta maailman paras juttu. Sademetsän ympäröimänä kun oltiin, vettä satoi suuren osan päivästä. Mitään ei voinut oikein tehdä ellei halunnut kastua. Ei auttanut muuta kuin tarttua kirjoihin ja rentoutua. Nautin tästä enemmän kuin varmaan koko alkumatkasta yhteensä.

IMG_1541 (2)

Suurimman osan ajasta, ellemme kokoajan, olimme hostellin ainoat vieraat. Hostelli ei ehkä ollut kaikista siistein ja modernein, mutta tykästyin siihen silti. Kuka nyt parista ötökästä tai rupikonnasta välittää jos tunnelma on muuten kodikas ja rento. Sitä paitsi keskellä sademetsäaluetta kun ollaan, olisi oudompaa jos ei yhtäkään törmäystä örkkimönkijäisten kanssa tulisi.

Parasta Portobelossa vierailussa oli kuitenkin se, että sain matkustuskipinän takaisin. Panama Cityssä kipeänä kärvistellessäni ei motivaatiota matkustukseen meinannut löytyä vaikka kuinka yritti. Tälläiset uniikit kohteet (ja parantuminen korvatulehduksesta) loivat kuitenkin uskoa siihen, että seikkailumme on vasta alussa ja monta ihanaa paikkaa vielä edessäpäin.

Nyt päästiin suuren paikallisbussisekoilun päätteeksi takaisin Panama Cityyn. Täällä odotellaan, että poikaystäväni saapuu ja liittyy muutamaksi viikoksi matkaseurueeseemme. Ihania aikoja siis edessäpäin!

Lopuksi pari käytännön vinkkiä Portobeloon:

  1. Varaa reilusti aikaa matkaan. Bussimatka Panama Citystä Portobeloon pitäisi olla parin tunnin luokkaa. Takastulomatkalla meillä meni siihen viisi. Lisäksi bussit ovat usein aikas vaarallisen täynnä. Paluumatkan viimeisen osuuden Anton istui kuskin kojelaudalla, minä taas seisoin kuskin vieressä ja koitin olla kaatumatta päälle. Vaikka mekään ei meinattu mahtua bussiin sisään, ihmisiä otettiin kyytiin monelta pysäkiltä. Kaiken lisäksi kuski tien tarkkailun sijaan käytti aikaansa esimerkiksi selfieiden ottamiseen ja elokuvan katseluun. Hieman kuumotti.
  2. Varaa aikaa ruokapaikan etsintään. Ihan siltä varalta, että käy kuin meille ja mikään paikka ei ole auki. Myös ravintolassa kannattaa varata aikaa, työntekijöillä ei usein ole turha kiire kokkailemaan.
  3. Ole aktiivinen tiedonkeruun ja aktiviteettien suhteen. Portobelo on todella ihana ja mielenkiintoinen kaupunki ja siitä voi saada paljon irti. Lähes kukaan ei vain toistaseksi tunnu olevan kiinnostunut markkinoimaan kaikkea sitä mitä kaupungissa olisi koettavana. Tai ainakaan me ei turhan monta sellaista ihmistä löydetty.

One comment

  1. On kyllä mukava eksyä välillä kohteisiin joissa ei paljoa muita länkkäreitä näy ja toisinaan sitten suuret kaupungit tuntuvat aivan mahtavilta 🙂 toivottavasti joskus myös Panamaan 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s