KUULUMISIA SEKÄ VALMISTAUTUMISTA EVEREST BASE CAMP TREKILLE

Kotiinpaluu on sujunut niin vauhdikkaasti, että koko blogitouhu on hetkellisesti jäänyt sivummalle. On ollut mökkireissua, rapujuhlia, synttäreitä, töitä, kiipeilyä ja muita menoja. Päivät ovat täyttyneet seuraavaan reissuun valmistumisesta niin kuntoilujen, kuin myös omien töppäilyjen selvittelyjen merkeissä. Olen taas nimittäin onnistunut huolettomalla asenteellani aiheuttamaan itselleni harmaita hiuksia oikein huolella. Kaiken tämän lisäksi, kun on ollut paluu raskaaseen työelämään (ok, muutama hassu työpäivä, mutta raskasta silti) niin olen ollut ihan pyörällä päästäni. Hyvin onnellinen, mutta pyörällä kuitenkin.

68455201-C7BF-44F7-A47F-8ACE83CB2147

img_2972

Seuraavaksi matkasuunnitelmissa on siis Nepali ja Mount Everest Base Camp vaellus. Toisin sanoen lähden toteuttamaan yhtä elämäni suurimmista unelmista.

Koko kiinnostus Mount Everestiä kohtaan lähti nähtyäni vuorella vuonna 1996 tapahtuneesta katastrofista kertovan elokuvan. Tämä maailman korkein vuori lumosi minut täysin jylhine maisemineen, vaaroineen ja traagisine tarinoineen. Loppujen lopuksi käytin lähes koko vapaa-aikani erilaisia dokumentteja ja videoklippejä katsellen tai tarinoita ja teoriaa lukien. Jos en katsonut tai lukenut jotain Mount Everestiin liittyvää, hehkutin ainakin näitä juttuja kenelle tahansa joka erehtyi kuuntelemaan. Taisin olla aika raskasta seuraa, tai ainakin totaalisen koukussa, jos ei muuta.

Koska Mount Everestin huipulle minulla ei ole täysin kokemattomana, melko rahattomana, ei turhauttavissa tilanteissa mitenkään erityisen kypsästi käyttäytyvänä eikä varsinkaan ilman pienintäkään vuorikiipeilykokemusta mitään asiaa, on vuoren perusleiri 5364 metrin korkeudessa paras paikka, johon voin tällä hetkellä päästä.

Varasin siis matkan noin puoli vuotta sitten täynnä jännitystä ja itseluottamusta. Olin lukenut pinterestistä, että kuka tahansa peruskunnossa oleva pystyy kyseiseen parin viikon pituiseen vaellukseen. Koskaan en ollut kuitenkaan vielä kunnolla vaeltanut tai korkeilla vuorilla oleillut, joten oikeastaan en tiennyt yhtään mihin ryhdyn. Toivottomana optimistina kuitenkin uskoin pärjääväni, no probleemos taas vaan.

Perun vuoristossa aikaa viettäessä paniikki valtasi mieleni. Punossa, noin 4000 metrissä, henki hieverissä ylämäkeä kävellessäni tajusin, että matkastani ei tulisi helppo. Taistellessani viikkoa myöhemmin Machu Picchulle vieviä portaita ylöspäin tajusin matkan olevan mahdollisesti jopa mahdottomuus. Ainakin kuntoa on saatava reippaasti ylöspäin ja nälkäkiukkua sekä turhautumista opittava hallitsemaan paremmin. El Mökön olisi parempi pysyä tulevalla matkalla visusti piilossa.

Kuntoa on nyt sitten kohotettu niin työmatkoilla kuin Turun ja kotikaupunkini, Paraisten, välisillä pyöräteillä. Lihaskuntoa on treenattu boulderkiipeilyn sekä salitreenin merkeissä. Monet itkupotkuraivarit on vedetty, kun toisin kuin ennen Etelä-Amerikkaa, voimat eivät aluksi riittäneet edes helpoimpiin ratoihin ja korkeanpaikankammo sekä paniikki iski, kun jalat olivat noin metrin patjan yläpuolella. Paljon on näistä hetkistä opittu ja eteenpäin on menty. Onneksi vielä on parisen viikkoa harjoittelua jäljellä.

img_3015

img_3050

Tällä hetkellä kaikki järjestelyt ovat vielä kesken, mutta suunnittelun puolesta homma alkaa olla niin paketissa, kuin vain mahdollista. Vaikka kriisejä ja pienimuotoisia hermoromahduksia varmasti asian tiimoilta vielä tulee, on mieleni vallannut nyt outo tyyneys. Olen henkisellä tasolla jo valmis matkaan suurta unelmaani toteuttamaan ja suomalaisella sisulla tietä kohti perusleiriä taistelemaan. Myöhemmin sitten nähdään, kuinka pitkälle näillä eväillä pääsee. Jos on vinkkejä Nepaliin, Everest Base Campiin, vuoristokunnon kohottamiseen, vaeltamiseen yleensä tai mihinkään muuhun liittyen, ottaisin ne enemmän kuin mielelläni vastaan.

8 comments

  1. On kyllä niin hurjaa, että oot tonne lähdössä! 😀 Noin raskasta vaellusta varten oikeasti pitääkin varmaan säntillisesti parantaa sitä kuntoa, ettei joudu jättämään matkaa kesken – vai onko se edes mahdollista? Jos alkaa väsyttään, niin pyydät vain päästä jonkun reppariin. 😀 Tsemppiä loppurutistukseen ennen varsinaista rutistusta!

    http://www.rantapallo.fi/fridaingrid

    Tykkää

    • Elsa · 3 Days Ago

      Hahaha ihana repparivinkki❤️😂 kai se keskenki voi jäädä, mutta varmaan enemmän vuoristotaudin kuin kunnon loppumisen takia, tai kohta se nähdään mikä on mahdollista ja mikä ei 😂 kiitos paljon tsempeistä!☺️

      Tykkää

  2. Sofia · 3 Days Ago

    Huikean kuuloinen seikkailu, ja varmasti myös haastava kaikesta valmistautumisesta huolimatta! Jo sisukkuudella pääsee kuitenkin pitkälle. 🙂 Tsemppiä ja oikein ihanaa unelmien matkaa!

    Tykkää

  3. Suvi / Suvin matkassa · 2 Days Ago

    Kuulostaa niin upealta! Tämä on ollut myös mun unelma, ja olen päättänyt toteuttaa sen viimeistään kun täytän 40 (en siis vielä muutamiin vuosiin). Jään seuraamaan sun postauksia aiheesta, hyvää matkaa!!

    Tykkää

    • Elsa · 2 Days Ago

      Kiitos paljon ja tsemppiä myös oman unelman toteuttamiseen silloin kun se on ajankohtaista😊

      Tykkää

  4. sandranenonen · 12 Hours Ago

    Aivan upea juttu ja suunnitelma! Tuossa on yhden ison unelman toteutuminen, ja luen mielelläni lisää, miten matka loppujen lopuksi meni. Kuulisin myös mielelläni, miten varustauduit matkalla: kuntoilu, varusteet, hinnat yms.. Tsemppiä tosi paljon!

    Tykkää

    • Elsa · 11 Hours Ago

      Kiitos tsempeistä ja alanpas heti tuommoista postausta hahmottelemaan!😊

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s