Namaste ja pikaiset terveiset Everest Base Camp trekiltä! Muutama päivä sitten se sitten tapahtui, ihana ryhmämme valloitti Base Campin, minä mukaan lukien. Voisi siis kai sanoa elämän hymyilevän. Hymyilisi, ellei muisto Base Camp päivän vaikeudesta ja raadollisuudesta olisi vielä liian voimakkaasti mielessä.
Noin pari viikkoa sitten matkanjohtajmme hakiessa minua lentokentältä, kertoi hän vaelluksen olevan 60 prosenttisesti henkisestä jaksamisesta kiinni. Loput 40 prosenttia onkin sitten sitä kunto-osuutta. Kaikista suurinta roolia vetää luonnollisesti sopeutuminen ohueen vuoristoilmaan.
Johtajamme kertoma on tähän asti pitänyt paikkaisansa vähän turhankin hyvin. Kuluneet pari viikkoa ovat siis olleet itselleni enemmän henkinen, kuin fyysinen prosessi. Ohuessa ilmassa ihmiskeho eikä mieli enää toimii totutun mukaisesti, ja kuten itse olen huomannut, minusta tulee vuoristoilmassa ihan överitunteellinen.
Ensimmäiset päivät olivat ihania. Vaellus oli niin uusi juttu, että muutaman tunnin loputon ja jyrkkä ylämäkikin tuntui uudelta, ihanalta ja inspiroivalta. Neljäntenä päivänä ylämäet ja loputtomat vaellukset alkoivat hieman kyllästyttää, viidentenä jopa suututtamaan. Viidentenä päivänä rikoin puhelimeni istumalla sen päälle (kenelle oikeasti käy niin..) ja henkistä kanttia vaati kääntää tilanne maailmanlopusta, no ei tosiaan voitoksi, vaan siedettäväksi tilanteeksi. Ihanat ryhmäläiset onneksi saivat taas nauramaan hauskoine kännykänrikkoutumistarinoineen, haleineen ja karkkeineen.
Puurajan yläpuolelle mentäessä mielikuvitusta ja pokkaa vaati etsiä puskapissapaikka (hyvässä tapauksessa) saniaisten ja kivien joukosta toivoen, että ihan koko maailma ei näe kyseistä toimitusta. Huonot yöunet saivat usein olon itkuiseksi ja koti-ikävä oli välillä järjetön. Kaikki nämä tilanteet tuntuivat kuitenkin lastenleikiltä muutaman päivän takaiseen Base Camp päivään verrattuna.
Base Camp päivä oli nimittäin paha. Se oli täydellinen mind game. Base Campin, tai tarkemmin Base Campista alkavan Khumbu Icefallin, nimittäin pystyi näkemään jopa 7 tunnin matkan päähän, ja se näytti siltä kuin se olisi aivan kulman takana. Mutta ei se ollut. Ja se ei siitä vaan tuntunut lähenevän vaikka kuinka taisteli askelta toisen eteen.
Fyysisesti olen taas sopeutunut vuorille täydellisesti. Tuntuu, kuin joku Himalajan ihme olisi tapahtunut keholleni. Ryhmäläiset ovat sitä mieltä, että suonissani täytyy virrata sherpojen verta. 3800 metrissä nimittäin elimistöni happipitoisuus oli 97% siitä mitä se olisi merenpinmalla, 4200 metrissä taas 93% ja suurinpiirteun 5000 metrissä 87%.
Hyvästä sopeutumisesta johtuen Base Camp päivää lukuunottamatta vaellukset eivät olleet minulle fyysisesti mitenkään ylivoimaisia. Viimeisiä päiviä lukuunottamatta harvoin edes hengästyin kunnolla. Edes polvet eivät ole vihoitelleet kunnolla kertaakaan.
Nyt ollaan jo hyvällä vaudilla matkalla alaspäin. Jo nyt on selvää, että tämä matka on ollut niin henkisellä kuin fyysiselläkin levelillä vaikeinta, mitä olen ikinä tehnyt. Matkanjohtajamme muistutti vaikeina hetkinä tämän olevan se juttu, mitä muistellaan lämmöllä 20 vuoden päästä, ja minkä muistoista saadaan energiaa elämään. Toivotaan, ettei siihen ihan niin kauaa mene haha.
Meillä on nyt ihana Everest perhe, jonka kanssa siemaillaan juuri parhaat päivänsä nähnyttä punaviintä teahousen ravintolassa. Nostamme maljan hauskoille hetkille, kamalille Base Camp ja Kala Pattar päiville sekä sille, että kaikesta mahdollisesta selvittiin hyvällä huumorilla yhtenä ryhmänä. On viimeinen ilta vuorilla, olemme siis todellakin tämän ansainneet.
Anteeksi kaikista mahdollisista kirjoitusvirheistä, tämä päivitys on vähän peliä aikaa, rahaa, nettiä ja akkua vastaan. Parempaa päivitystä sitten merenpinnan tasolta.
Mahtavaa kuulla, että kaikki meni hyvin ja pääsitte base campiin. Nyt on varmasti upea fiilis, onnea 🙂 Vaeltaminen ohuessa ilmanalassa on yhtä tahtojen taistelua. Mulla oli vaikeinta Kilimanjarolla. Siellä ongelmana kova päänsärky. Siitä kun selvisi niin loppu sitten meni tahdon voimalla. Silti muistan viimeiset askeleet ennen huiputusta kun tuntui ettei jaksa askeltakaan. Everestin BC:lle haluaisin itsekin vielä joskus päästä 🙂 Mitä kautta otit vaelluspaketin?
TykkääTykkää
Mulla oli Base Campissa sama juttu, niin hirveä päänsärky ja paniikki miten jaksaa vielä pari tuntia jatkaa matkaa takaisin päin. Ei yhtään kiva tunne, mutta kyllä siitä onneksi selvittiin😊 suosittelen matkaa ehdottomasti. Varasin Gadventuresin kautta ja sitäkin kyllä suosittelisin! Todella ammattitaitoista ja organisoitua toimintaa. Ryhmä oli kyllä aika iso, 14 henkeä, että jos 15 päivää ei huvita matkustaa tiiviisti ryhmässä niin muitakin hyviä vaihtoehtoja löytyy 😊
TykkääTykkää
Vautsi! Tuo on yksi sellaisia juttuja, mitä haluaisin päästä tekemään tämän elämän aikana. Tosin pelkäänpä, ettei mun polvet kestäisi menoa, kun joitakin vuosia sitten ne meni tosi huonoon kuntoon Beneluxeissa vaeltaessani. Tämän syksyinen Kolin vaelluskin oli liikaa vasemmalle polvelleni.
Mulla lähtee muutama partiokaveri Nepaliin vaellusreissulle ensi viikolla ja seuraan heidän meininkiään innolla sivusta 🙂
TykkääTykkää
Harmi kuulla, että polvet menneer niin huonoon kuntoon😔 itsekin luulin tosin, että olisi ottanut enemmän polville, kuin lopulta sitten otti. Toivottavasti partsakamuilla menee reissu hyvin☺️
TykkääTykkää
Hienoa että pääsitte määränpäähän ja olii varmasti ikimuistoinen matka! Jään odottamaan matkakertomuksia, josko niistä saisi rohkeutta toteuttaa tämän itsekin joku päivä!
TykkääTykkää
Kiitos, oli kyllä😊 toivon, että tulevat matkakertomukset rohkaisevat ja inspiroivat lähtemään, sillä se kyllä kannattaa😊
TykkääLiked by 1 henkilö
Eihän tätä voi kommentoida muutoin kuin ❤️🌹❤️
Ihanan pölö postaus ensitunnelmista maailman -jos nyt ei katolta niin- räystäältä, kiitos 🌹
TykkääTykkää
Oi ihana kuulla, kiitos❤️
TykkääLiked by 1 henkilö
Hurjasti onnea ja tsemppiä haasteeseen! You can do it! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Mahtavaa että pääsitte määränpäähän ja takasin!!
Tuommoista on mahtava muistella sitten jälkeenpäin- ihanan tsemppaava ryhmänjohtajaja/opas teillä ollut siellä!!
Vaatii varmasti paljon lähteä tuonne, mutta on varmasti kaiken tuskan arvosta.
Ei muuta kun seuraavan vuoren valloitukseen tolla happitasolla 😉
TykkääTykkää
Haha jep! Ehkä vähän ajan pitää kullata muistoja ennen kuin uusille vuorille uskaltaa😂😂
TykkääTykkää
Wau! Täytyy perehtyä sun muihinkin Everest-juttuihin, meillä on ollut miehen kanssa pitkään puheissa tämä, mutta en tiedä millä aikataululla voisi onnistua.
TykkääTykkää
Oi todellakin suosittelen😍😊
TykkääTykkää
Onpa upea matka teillä ollut! Onnea Base Campin valloituksesta! 🙂 Itseä kiinnostaa vaellusmatkat kovasti, mutta tätä varten joudun ehkä vielä hiukan hakemaan tsemppiä, innostusta, rohkeutta…rahaa 😀 Hiukan helpommin valloitettavat vaelluskohteet ovat kyllä listalla. 🙂
TykkääTykkää
Kiitos paljon😊 ihana kuulla, että vaellusmatkat kiinnostaa! Kannatan todellakin vaellusmatkalle lähtemistä😊
TykkääTykkää
Oi oi, Himalajan vuorien valloitus Nepalin patikointipoluilla on niin ollut mielessäni, että se on varmasti pakko toteuttaa seuraavina vuosina. Nyt sain esimakua Intian Himalajalta, jossa parhaimmillaan olin reilussa 5000 metrissä. Osa ryhmästä joutui siellä turvautumaan lisähappeen, mutta minä olin suhteellisen normaalissa olotiloissa, joten ehkä meissä suomalaisissa virtaa sherpojen verta vaikka Suomi varsin tasainen maa onkin. 🙂
TykkääTykkää
Oi ihana kuulla, että sinunkin Himalajanreissu onnistui hyvin! Mua on taas sun blogijuttujen myötä alkanut kiinnostamaan Intian puoli Himalajasta😊 Hehe ehkä meissä suomaisissa tosiaan on sitä sherpaverta😊
TykkääTykkää
Wautsi, aikamoinen kokemus! En kyllä tiedä pystyisinko itse moiseen. Teneriffalla oleva Teide taitaa olla korkein paikka jossa olen käynyt, n. 3000 metrin korkeudessa siis. Siellä kyllä huomasin heti ilman olevan ohuempaa, hengästyin älyttömän helposti. Tietysti tuolla on aikaa totutella enemmän, Teidellä piipahdettiin vain tunnin verran.
En tiedä lähtisinkö itse ihan näin HC trekille, mutta kiinnostavaa tästä on lukea!
TykkääTykkää
Wau. Mä olen vähän kade, Base Camp hike on ollut vuosia mun haaveena. Ihanan rehellinen postaus, korkean paikan vaellus on aika vähän tunteiden tuuliviiriä. Jään odottamaan postausta fiiliksistä reissun jälkeen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Varmasti huikea kokemus. Tykkään vuoristomaisemista, ja olen Sveitsin reissuilla käynyt monesti noin kolmessa kilometrissä. Teneriffan Teidellä tunsin ekaa kertaa ohuen ilmanalan päässäni, se oli aika jännä fiilis.
Tuollainen retki olisi hienoa toteuttaa joskus.
TykkääTykkää
Vuoristomaisemat ovat kyllä kauniita😍 suosittelen todellakin jos vain mahdollisuus tulee☺️
TykkääTykkää
Ooh, kuulostaa kyllä niin uskomattomalta kokemukselta, nostan hattua! Vaatii varmasti sisua, olisin varmasti ihan samanlainen, enkä ole edes osannut haaveilla tästä samasta vuoren valloituksesta. Tätä lukiessa ja kuvia katsellessa tuli kyllä olo, että miksi en ole. Vaikuttaa niin ikimuistoiselta kokemukselta kuin vain voi olla. Tsemppiä! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos!😊
TykkääTykkää
Wau, tämä on kyllä kokemus jonka joskus itsekin halua kokea! Varmaan muistelet Base Campiakin lämmöllä jo vuoden, etkä 20 vuoden päästä! 😀
TykkääTykkää
Juu onneksi jo näin alle viikon päästä on jo alkanut tulla lämpimiä muistoja 😂 suosittelen todellakin tätä vaellusta, jos vain mahdollisuus tulee😊
TykkääTykkää