EBC Trek Päivät 4 & 5 – Hermoromahduksia, ripuliepidemioita sekä buddhalaismunkkeja

Matkaa Namchesta Tengbocheen, eli toisin sanoen neljännen päivän vaellusta, kutsutaan yhdeksi kauneimmista matkalla Everest Base Campiin. Matkalla pitäisi näkyä Everestin lisäksi muun muassa kuvankaunis Ama Dablam sekä reilusti yli 8 kilometriin yltävä Lhotse. Meidän tuurilla oli kuitenkin niin pilvistä, ettei vuoren vuorta näkynyt. Maisemista päästiin nauttimaan vasta seuraavana päivänä sään ollessa selvästi selkeämpi. Neljäs päivä meni siis lähinnä ylämäkeen kävellessä, eikä pää pilvissä maisematkaan motivoineet.

Olin jo hetken ylämäkeen kävelyn jälkeen niin tylsistynyt, että pyysin kanssani samaan tahtiin kävelevää opasta keksimään oikoreittejä ylämäen varrelle. Kantajatkin näyttivät oikaisevan välillä, niin miksen oikaisisi minäkin. Ja niin, ennen kuin huomasinkaan oikosimme mutkia suoriksi ja kiipeilimme omilla poluillamme.

Vaikka kekseliäämmillä reiteillä tasapainottelu toi noin kolmen tunnin tappavan tylsään ylämäkeen hieman kaivattua actionia, ei se silti estänyt henkistä väsymystä valtaamasta mieltäni. Illalla pistin kotiin viestin, että vaellus loputtomine ylämäkineen alkaa jo vähän pänniä ja porukassa hengamisesta on alkanut mennä hohto, hetkenkään omaa rauhaa kun ei saa.

Seuraavana päivänä heräsin huonetoverini sekä parin muun ryhmäläisen kanssa hieman sovittua aikaisemmin ja lähdimme buddhalaisen munkkiluostarin aamuseremonioita seuraamaan sekä kadoksissa ollutta mielenrauhaa etsimään. Munkkien hyminää oli niin lumoavaa kuunnella, että myöhästyimme aamupalalta sekä melkein koko vaeltamaan lähdöltä.

Tämä päivä oli onneksi paljon edellistä selkeämpi. Everest näkyi jo teahousen ikkunasta, Ama Dablam oli taas vierellä koko matkan Tengbochesta Dingbocheen. Näimme matkalla rikki menneen riippusillan ja välillä lauma jakkeja ohitti meidät pakottaen väistämään. Oli henkeäsalpaavan kaunista.

Tämä päivä oli suureksi osaksi sitä vihattuakin vihatumpaa Nepali Flattia. Nepalilaisittain tasaista siis, tai ehkä Mount Everestiin verrattuna tasaista, mutta kuitenkin niin epätasaista, että Suomessa niihin mäkiin pystytettäisiin hiihtokeskus.

Ensimmäiset tunnit jaksoin pistää jalkaa toisen eteen ihan suhteellisen hyvin mielin uutta kirjaa Bookbeatista kuunnellen. Hieman ennen lounastaukoa hermo meni kuitenkin aivan totaalisesti puhelimen näytön mennessä sirpaleiksi sen ottaessa osumaa sekä kivestä että takamuksestani. Onneksi ryhmäläiset karkkeineen ja haleineen riensivät apuun pelastamaan minut omien pelihousujen repimiseltä. Keräsin itseni ja kolauksen kokeneen ylpeyteni rippeet suhteellisen nopeasti, mutta armottoman päänsäryn sain taas seurakseni loppumatkaksi. Hermojen lisäksi aurinko oli selvästi tehnyt taas tepposet.

Huonoiten asiat ei minulla kuitenkaan olleet, ryhmään nimittäin iski kesken matkan pienimuotoinen ripuliepidemia. Ripulista ei ole koskaan kiva kärsiä, mutta vielä normaalia kamalampaa se on tuntien kävelymatkan päässä vessoista ja vielä kaiken lisäksi puurajan yläpuolella. Välillä joku löysi edes vähän isomman kiven, jonka taakse voi mennä toimittamaan asiaa, toisinaan joku kyykistyi pienen saniaispuskan taakse. Ja aina ei löytynyt senkään vertaa suojaa.

Kaikesta tästä johtuen, kukaan ei ollut erityisen positiivisin mielin majapaikkaan päästyämme. Majapaikkakin näytti väsynein silmin likaiselta ja kämäiseltä eikä paikallinen simkorttikaan enää toiminut. Epätoivoissaan lähes kaikki sortuivat ostamaan noin 20 eurolla wifiä, jota voisi onneksi käyttää muissakin paikoissa matkan varrella.

Loppuilta pelailtiin korttia, luettiin kirjoja ja treenattiin viulunsoittoa. Päivä oli ollut kuitenkin niin raskas, että sosiaaliset tilat tyhjenivät aikaisin. Seuraava päivä olisi taas ns. lepopäivä ja lepoa jos jotain nyt tarvittiin.

Namche Bazaar – Tengboche 6-7h, 9km, 3810m

Tengboche – Dingboche 6h, 8km, 4410m

4 comments

  1. Varmasti melko rankkoja kokemuksia myös juurikin henkisesti. Huikeita maisemia ja huikeaa trekkaamista! Toivon mukaan itsekin joskus etsiskelen samaisilla poluilla oikoreittejä 😁

    Tykkää

  2. FAMMO MATKALLA · 6 Days Ago

    Noilla vaelluksilla varmaan ne suurenmoiset pikku hetket korvaavat tylsän rutiinin ja loputtomat ylämäet. Tuntuu kuitenkin huikealta reissulta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s