Viikonloppumatka Koh Sametille

Vietettyämme pari ihanan rentouttavaa viikkoa pääasiassa vain Pattayalla oleskellessa, oli mielestämme korkea aika lähteä pienelle viikonloppumatkalle. Koh Sametin saari valikoitui määränpääksi sen ollessa Janille entuudestaan tuttu ja kaiken lisäksi alle parin tunnin matkan päässä Pattayalta. Kaiken kaikkiaan helppo valinta siis.

Ihan ilman säätöä emme matkalle kuitenkaan päässeet, vaan jätimme taas kyytien varailut vähän turhan viimetippaan. Näin ollen kohtuulliseen aikaan lähtevää minibussia emme enää Koh Sametille vievän lautan satamaan saaneet, bussilla olisi taas pitänyt kiertää järjetön matka Bangkokin kautta tai vaihtoehtoisesti hypätä Bangkokista tulevaan bussiin suurinpiirtein motarin varrelta. Näin ollen taksi koitui ainoaksi järkevähköksi vaihtoehdoksi.

Mitään tavallista taksia emme jonkun pihistelijöiden aivopierun takia edes kunnolla harkinneet, vaan marssimme kadun kulmassa yötä päivää päivystävän, lähes päivittäin taksipalveluitaan meille tarjoavan miehen puheille, toivoen hänellä olevan kohtuullisemmat hinnat kuin virallisilla takseilla. Hinta ei paljoakaan takseista tinkausyrityksistä huolimatta poikennut, auto taas oli ennemminkin mallia ”saatetaan jäädä tien päälle”.

Olimme matkaa edeltävänä iltana pelailleet korttia kämppämme parvekkeella ja yllättäin päätyneet keskustaan erääseen baariin coverbändiä kuuntelemaan. Normaalin 10 tunnin unien sijaan ehdimme nukkumaan tästä ajasta vain puolet, ja aamulla väsytti niin paljon, että koko reissu teki mieli perua. Ajatus luultavasti koko Thaimaan romuimmasta autosta kyytinä, 30 asteen helteestä ja varmasti puuttuvasta ilmastoinnista eivät varsinaisesti nostaneet seikkailuhenkeä.

Matkalle kuitenkin lähdettiin, ja hyvä niin. Itse nukuin suurimman osan ajomatkaa, kun taas Jani sai kunnon turistiopastuksen kuskilta. Auto ei jättänyt tien päälle, vaan vei meidät sujuvasti Ban Phe Pier nimiseen satamaan ja jätti hyvän mielen niin minulle, Janille ja varmaan elämänsä tilin tehneelle kuskille.

20190802_131815 (2)

20190804_120516 (2)

20190803_134955 (2)

Lauttaliput Koh Sametille maksoivat 70 bahtia suuntaansa eli noin kaksi euroa. Matka kesti 45 minuuttia ja tuulisen sään vuoksi matka oli helposti merisairastuvalle ihmiselle täyttä tuskaa. Satamaan päästyä olo parani kuitenkin nopeasti. Saarielämän ylirento ilmapiiri, turkoosi merivesi ja valkoinen rantahiekka saivat hymyn hieman huonovointisemmankin matkailijan huulille.

Meidän hostelli oli lähinnä Koh Sametin ehkä vilkkainta rantaa, Sai Kaew Beachia. Rannalle päästäkseen oli ostettava viisi päivää voimassa oleva pääsylippu luonnonsuojelualueelle. Lippu maksoi 200 bahtia eli kuutisen euroa. Vähän oli rahastusmeininki, mutta toisaalta rantakin oli yllättävän siisti. Positiivisena yllätyksenä siellä täällä näkyi myös muovipullojen keräyspisteitä, mitä täällä Pattayalla ainakaan ei todellakaan näe. Täällä luonto on täynnä roskia ja roskiksia saa välillä metsästää kissojen ja koirien kanssa.

Illan pimentyessä ravintolat levittivät pöydät rannalle ja baarit siirsivät mukavia säkkituoleja lähemmäs vesirajaa. Siinä säkkituolissa löhöillessä ja aaltoja kuunnellessa, samalla mojitoa siemaillen, tuli olo, että ei voisi paljoa paremmin mennä.

IMG-20190808-WA0010 (2)

20190803_173650 (2)

Helpoin tapa kiertää Koh Sametia on varmasti skootterit, joita vuokrataan joka kulmassa about sadan bahtin eli kolmen euron tuntihintaan. Me vuokrattiin skootteri pariksi tunniksi ja lähdettiin ilman määränpäätä katsomaan minne tiet vie. Teillä oli hidasteita muutaman kymmenen metrin välein, mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin, ei päässyt nimittäin Jani tällä kertaa kaahailemaan liikaa. Mulla on skootterin tarakalla Pattaya ajeluista tullut jo huutamis- ja hönkäilykielto, mutta helposti meinaa silti meillä mennä kinasteluksi kun on ajovauhdista kyse.

Skoppeajelulla nähtiin auringonlasku, hienoja kivikkorantoja sekä paljon metsää. Saarella on myös useita hienoja ja hiljaisempia rantoja, joille voi skootterilla suunnistaa. Jos päivä olisi ollut aurinkoisempi, olisimme varmasti viettäneet enemmän aikaa pieniä paratiisirantoja metsästellen.

IMG-20190808-WA0001 (2)

20190803_173815 (2)

20190803_175728 (2)

Siinä missä taksilla maksettiin matkasta Pattayalta Ban Phe Pieriin lähemmäs 20 euroa henkilöä kohti, takaisin päästiin noin 7 euron hintaan minibussilla.

Viikonloppu vierähti Koh Sametilla vähän turhankin nopeasti. Jos kyseiselle saarelle vielä joskus palataan, voisi saarelle varata helposti tuplastikin enemmän aikaa. Meille suodut kelit eivät ehkä olleet aivan 5/5, mutta kyllä me silti niin nautittiin.

IMG-20190808-WA0000 (2)

20190802_135220 (2)

Sametilla ollessa pohdittiin, jos vaikka suunnattaisiin Koh Changille täksi viikonlopuksi. Täällä Pattayan kiipeilysalilla kuitenkin nyt tätä postausta kirjoittelen Janin kiipeillessä, ulkona sataa ja kämpillä odottaa kasa korealaisia kasvonaamioita testattavaksi. Jos aurinko alkaa paistamaan, voidaan ottaa äkkilähtö muutaman kilsan päähän Koh Larnin saarelle tai suunnata lähirannalle pulikoimaan. Ei yhtään paha näinkään.