Aurinkoa etsimässä Tioman saarelta

Heti Cameron Highlandsista takaisin Kuala Lumpuriin päästyämme, aloimme kuumeisesti selailla Malesian säätiedotuksia. Missä aurinko, siellä mekin tulisimme mitä pikimmiten olemaan. Pienenä toiveena oli löytää saari, jonka sääolot olisivat meille suopeat, ja josta löytyisi kohtuuhintainen ja siisti majoituspaikka. Ei kiitos enää likaisia lakanoita, tahmeita lattioita, kylmyyttä ja märkyyttä. Plussaa oli myös, jos saari sattui sijaitsemaan enemmän etelässä kuin pohjoisessa, sillä meidän on päästävä Singaporeen viimeistään kuun vaihteessa.

Saari löytyi helposti, Tioman nimiselle saarelle kun luvattiin toivomillemme päiville pelkkää aurinkoa. Majoituksen kanssa tuskailtiin huomattavasti enemmän. Hetken harkittiin jopa telttamajoitusta, että tiedettäisiin ainakin mitä majapaikalta odottaa. Lopulta kuitenkin saatiin kuin saatiinkin ihan hyvä hotelli (Panuba Inn) varattua. Tämän jälkeen oli vain hypättävä 5,5 tunnin bussimatkalle kohti Mersing nimistä kaupunkia, josta lautat Tioman saarelle lähtevät.

Kun homma oli muuten hoidossa, me oltiin saarella ja elämä hymyili taas, ilmeni meille auringonmetsästäjille uudenlainen huoli. Vaikka aurinko periaatteessa paistoi täydeltä taivaalta, ei sitä pieniä hetkiä lukuun ottamatta vain näkynyt. Syynä tälle oli metsäpalot Indonesiassa, ja sen aiheuttamat massiiviset ilmansaasteet. Ehdottomasti parempi tilanne Tioman saarella oli esimerkiksi Kuala Lumpuriin verrattuna, jossa ajoittain ei ilmansaasteiden takia ollut edes terveellistä liikkua ulkona, mutta aika lailla sumun vallassa tämäkin saari oli. Ja sumu tuntui vain lisääntyvän päivä päivältä.

IMG-20190921-WA0009 (2)

20190921_120900 (2)

Mutta vaikka aurinkoa ei Tioman saarella koko ajan näkynytkään, se silti tuntui. Ja koska olemme viime aikoina viettäneet enemmän kuin tarpeeksi aikaa sateessa, tuntui maailman ihanimmalta päästä lämpöön, rannalle ja aurinkoon.

Meidän hotelli sijaitsi noin viidentoista minuutin viidakkovaelluksen (kuinka sattuikin..) päässä ABC -nimisestä kylästä, jonne lautta meidät jätti. Sijainti hieman kylän ulkopuolella antoi hotellille ja sen tiluksille mukavan rauhan. Esimerkiksi hotellin rannalla sai usein lojua ja uiskennella ihan omassa rauhassa. Meidän huoneen parvekkeelta oli täydellinen näköala merelle, ja aaltojen kohina kuului huoneeseemme niin, että niiden ääniin saattoi helposti nukahtaa illalla ja herätä aamulla.

20190922_130150 (2)

20190922_130237 (2)

Suurin osa turisteista tulee Tioman saarelle hyvien ja edullisten sukellusmahdollisuuksisen takia. Toiset taas haluavat vaeltaa saaren keskiosan peittävässä viidakossa. Osa taas etsii saarimatkailulta vain rentoutumista rantamaisemissa. Koska meillä ei sukelluskokemusta ole, ja viidakkovaelluksista kokemusta löytyy enemmän kuin ehkä toivoisimmekaan, laskimme kuuluvamme puhtaasti rantarentoutujien kategoriaan.

Päivämme kuluivat siis saaren rantaviivaa pitkin tallustellessa, syödessä, uidessa ja päikkäreitä nukkuessa. Wifi ei toiminut täälläkään, joten pääsin hetkeksi unohtamaan kouluhommat ja vain keskittymään tästä paratiisisaaresta nauttimiseen. Kyllä kelpasi.

Iltaisin istuskeltiin parvekkeella myöhään kirjoja lukiessa ja aaltojen ääniä kuunnellessa. Muhun ainakin meren kohinalla on jokseenkin rauhoittava vaikutus, enkä muista stressanneeni saarella yhtään mistään. Usein havahduin pohtimaan, että vitsit kuinka täydellistä täällä onkaan.

20190921_155854 (2)

20190921_163941 (2)

20190921_173042 (2)

Me olisimme ehkä halunneet käyttää yhden saaripäivän kiipeilyreissun merkeissä, mutta koska kiipeilyfirman toimisto sijaitsi saaren päinvastaisella puolella, emme edes jaksaneet yrittää. Saaren kiertäminen kävellen rantaa pitkin olisi kestänyt aivan liian kauan, jos olisi edes mahdollista. Viidakkovaellusta saaren toiselle puolelle emme edes harkinneet. Viime viikonlopun viidakkofiaskosta ei ole kulunut vielä tarpeeksi aikaa. Vesitaksi olisi ollut taas reilusti kalliimpi kuin lautta Mersingistä Tiomanille. Sitä paitsi, välillä on ehkä ihan hyväkin viettää muutama päivä tekemättä oikeastaan mitään ihmeellistä.

Useasti reppureissaajapiireissä tulee päivän päätteeksi juteltua siitä, miten ketäkin on päivänsä kuluttanut. Yleensä kaikilla on päivä täynnä jos jonkinmoista menoa ja meininkiä. Usein näistä keskusteluista saakin inspiraatiota ja hyviä vinkkejä omaan reissun suunnitteluun. Välillä kuitenkin tuntuu, että jos ei moneen päivään ole tehnyt yhtään mitään mainitsemisen arvoista, pidetään jotenkin outona. Silloin pitää oikein muistuttaa itseä, että kaikki matkustavat omalla tyylillään, eikä toinen tyyli ole toista parempi. Ja varsinkin jos monen kuukauden matkasta on kyse, on lähes välttämätöntä ottaa välillä rauhallisemmin. Eikä sitä pitäisi joutua sen enempää selittelemään.

20190921_164101 (2)

20190920_165113 (2)

Nyt paria kirjaa viisaampana, hieman päivettyneenä ja huomattavasti rentoutuneempana on hyvä jatkaa reissua. Seuraavaksi on tarkoituksena selvittää Malesian surffimahdollisuuksia. Ja myös sitä, kestävätkö mun hermot surffauksen opettelua yhtään viime vuotta paremmin. Pitäkää peukut pystyssä!

P.S Suomi bongattu Tioman saarelta!

20190921_162841 (2)