MAAGINEN MACHU PICCHU SEKÄ EI NIIN MAAGINEN MATKA SINNE

Machu Picchu on Perun ylivoimaisesti suosituin turisrikohde ja yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Jos Peruun eksyy, vierailu Machu Picchulla on lähes velvollisuus. Machu Picchusta lähimpään kylään, Aguas Calientesiin, pääsee suoraan junalla tai sitten voi ottaa bussin Hidroelectricalle ja kävellä junarataa pitkin Aguas Calientesiin. Myös erilaiset vaellukset ovat yleisiä, niistä Inca Trail ehdottomasti suosituin. Tässä siis ovat yleisimmät matkustusvaihtoehdot, ja sitten on se, jonka me pakon sanelemina jouduimme ottamaan ja mitä en suosittele ikinä kenellekkään.

Lentävä lähtö Machu Picchulle

Maanantai-iltana meidän pelaillessa korttia uusien hostellikavereiden kanssa Cuscossa, eräs limalainen nuori nainen istui seuraamme. Kaikki muut tunsivat hänet jo etukäteen ja ennen kuin huomasimmekaan, päivittelemme seuraavien päivien matkasuunnitelmia toisillemme. Kertoessamme lähtevämme aikaisin seuraavana aamuna bussilla kohti Machu Picchua, hän naurahtaa. Hän ei voi uskoa, ettemme tienneet Cuscossa olevan seuraavina päivinä liikennelakko bensan hinnan epäreilujen korotusten myötä.

Jaaps, no hostellin työntekijöiltä asiaa tarkistamaan, tosi on. Kaikki bussifirmojen tekemät erikoisvuorot yölle ovat myös täynnä. Hostellin respa pahoitteli, ettemme pääsisi Machu Picchulle millään keskiviikkoaamuun mennessä. Paniikin iskiessä päätän puoliksi vitsillä esittää kysymyksen: mitä viiden tunnin taksimatka Hidroelectricalle sitten maksaisi?

Parin puhelun jälkeen sitten todellakin selvisi, että me oikeasti olemme lähdössä Machu Picchulle päin taksilla. Ja taksi lähtisi parin tunnin päästä. Apua!

Löysimme samassa tilanteessa olevan kohtalontoverin, joka helpottuneena ratkaisusta liittyi retkiseuraamme. Samalla saimme matkan hintaa sopivasti alaspäin, sen jääden muutamaan kymppiin henkilöä kohden.

Pikaisten pakkailujen jälkeen taksi tuli hakemaan väsyneet, lakosta yllättyneet ja päätöksestä hämmentyneet matkailijat hostellistaan. ”Eipä varmaan moni ole matkustanut Machu Picchulle taksilla” naureskeltiin yhdessä.

Ensin käydään huoltamassa auto priimakuntoon, sitten menoksi. Torkahdan hetkeksi, tai suunnilleen ehkä kolmeksi tunniksi, ja herätessäni kuulen Antonin ja kuskin keskustelevan jotain, mikä pahasti kuullostaa siltä, että matka joudutaan keskeyttämään. Hetken siinä heräiltyäni katsahdan ulos ja näen lunta joka puolella. Lasken yhteen 1+1 ja tajuan liikenteen olevan tukossa liukkauden takia. Kuskimme vakuuttelee kuitenkin, että jos odottelemme muutaman tunnin jonossa, joku tulee suolaamaan tiet tämän 4300 metriä korkean vuoren huipulle.

Parin tunnin odottelun jälkeen jono tosiaan lähtee etenemään pikkuhiljaa. Niin hitaasti, että Nauvon lauttajonot juhannuksena jäävät kakkoseksi. Ja koska tässä ei tietenkään ollut tarpeeksi draamaa, juuttui taksimme loskaan ja me jouduimme työntämään sitä eteenpäin. Tässä vaiheessa meidän piti alkuperäisen aikataulun mukaan olla jo perillä, mutta itse aloin epäilemään perille pääsyä ylipäätään.

IMG_2251 (2)

Hetken vuorelta alas köröteltyämme, alkoi pienen rauhallisen vaiheen jälkeen matkamme pelottavin osuus. Kapeat vuoristotiet todella korkeiden jyrkänteiden reunalla. Aitoja ei ollut tietenkään, ja ohitustilanteita tuli paljon. Välillä selvästi kauhuissaan oleva taksikuski väisti edestä päin tulevaa autoa niin paljon kallioseinämän puolelta niin, että auto sai osumaa kivistä. Sitten noustiin autosta, tsekattiin vahingot ja takaisin jyrkänteille pujottelemaan. Ihmeteltiin eikö tämä kidutus lopu ikinä, eikä tosiaan tuntunut loppuvankaan. Aloin jo säälimään kuskia, joka luultavasti ottanut keikan vastaan vain helpon rahan toivossa sekä kirosin koko Machu Picchun syvimpään maanrakoon. Eikö inkakunigas olisi voinut lomaparatiisiansa yhtään helpompaan paikkaan pystyttää?

IMG_2395 (2)

Yhteensä menomatkamme taksissa vei luvatun viiden tunnin sijasta kaksitoista. Ja vielä oli 11km vaellus junaradan varressa edessä päin. Eksyttiin tottakai väsyneinä ensin väärälle radalle, mutta kun oikea reitti vihdoin löytyi, meni matka sutjakkaasti. Illalla menimme jo seitsemän aikaan nukkumaan, jotta jaksaisimme aamuyöllä lähteä vaeltamaan kohti Machu Picchua.

IMG_2257 (2)

IMG_2390 (2)

Machu Picchu

Kello 03:30 soi herätyskello. Olin nukkunut kuin tukki jo kahdeksan tunnin ajan, ja näin ollen valmis päivän haasteisiin. Aamupalan jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Machu Picchulle johtavia portaita. Reitti Machu Picchulle avataan viideltä aamulla ja meidän lisäksi monet innokkaat turistit olivat otsalamput päässä valmiina kiipeämään heti, kun vain mahdollista.

Portaat osoittautuivat loputtoman pitkiksi ja raskaiksi, mutteivät mitenkään mahdottomiksi. Tosin ensimmäiset puoli tuntia en ollut yhtään varma omasta pääsystäni perille, sen verran kamalaa se oli. Kiipeäminen kesti noin tunnin ja jonkun ihmeen kautta selvittiin sisäänkäynnille juuri sopivasti, kun portit avattiin.

Ja pakkohan se on myöntää: on se Machu Picchu vaan uskomaton. Melko sanattomaksi vetää koko paikka.

IMG_2338 (2)

IMG_2302 (2)

Oli kiehtovaa kierrellä inkojen vanhoissa taloissa ja temppeleissä samalla kuvitellen minkälaista elämää niiden asukkaat ovat viettäneet. Ihailua ja ihmetystä herättää myös paikan arkkitehtuuri. Rakennustaidostaan inkat ovatkin erityisen tunnettuja. Kaikki Machu Picchulla oli rakennettu täydellisesti yhteensopiviksi kivien luonnollista muotoa hyödyntäen. Kysymys kuuluu vaan, että miten kukaan on jaksanut tuoda niin paljon kiviä vuoren päälle ja osannut vielä alkaa sovittelemaan niitä yhteen. Aivan uskomatonta. Ja kaiken tämän lisäksi, mitkä maisemat heillä onkaan ollut! Kyllä siellä kelpaisi asua (jos sinne meno ei olisi tällainen tuskien taival).

IMG_2381 (2)

IMG_2386 (2)

IMG_2357 (2)

IMG_2359 (2)

Kaiken kaikkiaan Machu Picchu oli meidän osalta ihasteltu vähän päälle parissa tunnissa, kun kuusi tuntia olisi ollut aikaa. Ihana paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Jos joku päivä palaisin vielä Machu Picchulle, en ehkä lähtisi sinne päin aukeamisaikaan, vaan pari tuntia myöhemmin, kun on rauhallisempaa eikä tarvitse jonottaa. Ja ehkä myös hemmottelisin itseäni ottamalla bussin huipulle.

IMG_2366 (2)

Tässä vielä vinkkejä Machu Picchulle matkustaville:

  • Muista varata liput etukäteen. Machu Picchulle pääsee vain tietty määrä turisteja päivässä, ensimmäinen ryhmä klo 6 aamulla ja toinen ryhmä klo 12 päivällä. Liput menevät nopeasti, eikä niitä voi enää portilta ostaa. Lippu Machu Picchulle maksaa noin 40-50 euroa.
  •  Ruokaa ei ilmeisesti Machu Picchulle saisi tuoda, mutta varsinkin jos olet kävellyt huipulle, voi olla, että pieni välipala olisi jossain vaiheessa tarpeen. Laukkuja ei tarkasteta portilla, joten ruoan salakuljetus sujuu helposti. Muista vain viedä roskat pois paikan päältä.
  • Ota reilusti vettä mukaan, varsinkin jos aiot kävellä huipulle.
  • Machu Picchulla kuljetaan vain yhteen suuntaan, jonka jälkeen takaisin ei enää pääse. Nauti siis hetkestä ja ota tarvittavat kuvat heti, ettei myöhemmin ala kaduttamaan.
  •  Jos otat bussin Machu Picchun huipulle, ole todella ajoissa paikoilla. Jo neljän aikaan aamulla jonot olivat todella pitkät. Sama ei sillä tavalla vaikuta kävelijöihin, kävelyssä kun on enemmän kyse omasta tahdista. Jos haluat olla ensimmäisenä huipulla, on sinun oltava aika todella hyvässä kunnossa.
  • Viimeiset vessat Machu Picchulle mentäessä on sisäänkäynnin luona. Machu Picchulta löytyy kyllä yksi alkeellinen vessa, jota vain inkakuningas sai aikoinaan käyttää. Turisteille tätä etuoikeutta ei suoda vieläkään, joten ensimmäinen ja viimeinen vaihtoehto on sisäänkäynnillä.