Botskilla Panamaan!

Rommikolat, kotitekoiset salmarit, biksut ja parit vaihtovaatteet pakattu, mutta minne on matka? No Karibian saaristoon, tarkemmin sanottuna Panaman San Blas -saarille juhannusta viettämään. Mukaamme lähti lisäksemme 25 samoin varustautunutta nuorta aikuista ympäri maailmaa.

Kyseessä oli siis San Blas Adventuresin järjestämä saarihyppelyseikkailu. Toisin, kuin suurin osa Kolumbiasta Panamaan menevistä venematkoista, tämä ei lähtenyt Cartagenasta, vaan pitkän ja melko turhauttavan matkan päästä, kylästä nimeltä Sapzurro. Tämä matka valikoitui kuitenkin halvemman hinnan, pidempien saarillaoloaikojen sekä parin päivän avomerellä seilaamisen välttämisen takia.

IMG_1364 (2)

Matka kesti neljä päivää ja siitä ajasta about 90% vietettiin saarilla. Tosin meidän tapauksessa prosentuaalinen osuus saattoi kuitenkin vähän laskea, kun ensimmäinen päivä meni oikeastaan kokonaan Panaman rajalla. Ei menny ihan putkeen se homma. Kaiken olisi voinut hoitaa alle tunnissa, mutta meillä meni yli viisi. Ensimmäiset kymmenisen minuuttia meni kun huumekoira tutki laukut, jonka jälkeen tylsistyneet rajaviranomaiset pistivät meidät odottamaan viisi pitkää ja turhaa tuntia. Tämän jälkeen luulimme jo pääsevämme lähtemään. Ehei, viranomaiset taisivatkin nähdä riemumme ja silmissämme kiiluvat paratiisisaaret ja näin ollen viivyttää meitä vielä hieman. Kaikkien laukkujen sisältö oli vielä tarkistettava huumeiden varalta, ihan kuin huumekoiralla ei olisi juuri tunteja aikaisemmin ollut mitään virkaa. No, reput purettiin ja tarkistettiin shampoopullojen sisältöjä myöten äärimmäisellä tarkkuudella. Eihän huumeita tietenkään tässäkään seulassa löytynyt, kuumottavia hetkiä seurueessa koettiin vain kilon läpinäkyvän sokeripussin, nuuskan ja meidän hieman erikoisen näköisen salmarin kanssa.

IMG_1367 (2)

IMG_1378 (2)

Saarielämässä avainsanana oli selvästi juurikin rommi ja kola, Karibiallahan sitä oltiin. Heti ensimmäiseen rantaan päästyämme avautui pullo, ja monilla se pysyi auki koko neljä päivää. Aikaa vietettiin vedessä istuen suurella porukalla. Välillä snorkattiin ja välillä joku hävisi riippumattoon nokosille. Illalla pelailtiin seurapelejä, ja tulihan juhannuksen kunniaksi tottakai Helan gårit opetettua ja salmarit maisteltua. Myös juhannuskokko saatiin paikan päälle!

IMG_1398 (2)

IMG_1385 (2)

IMG_1407 (2)

IMG_1421 (2)

Kaksi ensimmäistä yötä reissustamme nukuimme Kuna-intiaanien saarilla, ja viimeisen yön vietimme asumattomalla saarella riippumatossa. Vaikka uudet matkakaverit ja paratiisisaaret olivatkin kivoja, suurimman vaikutuksen itseeni teki Kuna-heimoon tutustuminen, heidän kylissään kiertely ja ylisöpöjen kunalasten kanssa leikkiminen. Pojat ottivat hauskoja jalkapallomatseja paikallisten nuorten kanssa ja minä opettelin vanhempien ihmisten avulla heidän kielen alkeita. Kaikki oli niin uskomattoman iloisia ja ystävällisiä! Tuli todella otettu ja etuoikeutettu olo saadessamme olla siellä.

IMG_1412 (2)

IMG_1414 (2)

Suureksi harmikseni sairastuin jo toisena matkapäivänä. Oli sitten kyse lähes olemattomista hygieniaolosuhteista (esim. vessat joissain heimokylissä olivat luokkaa huussi, mutta ulosteet menivät säiliön sijaan suoraan mereen. Koska vesijohtovettä ei ollut, kädet oli pestävä meressä, vain parin metrin päästä huusseista), aamuisista rankkasateista venematkoilla, jolloin vettä tuli päälle kuin saavista kaatamalla niin merestä kuin taivaastakin, tai sitten yli sadasta hyttysenpuremasta kehossani, niin hauskaa se ei ollut. Uusi seura, täysin kaikkien yhteyksien ulkopuolella oleminen sekä veneily teki sairastamisesta vielä normaaliakin raskaampaa. Yritin kuitenkin särkylääkkeiden voimalla ja olotiloista riippuen saada matkasta niin paljon irti kuin vain oli mahdollista. Onneksi niitä hyviäkin hetkiä tuli koettua monen monta.

IMG_1504 (2)

IMG_1454 (2)

Vaikka matka oli itselleni äärimmäisen rankka niin henkisesti kuin fyysisestikin, oli tämä ainakin seikkailu, jota varmasti muistellaan vielä pitkään.  Ja kotiin vielä terkut, ettei tarvitse olla huolissaan. Kyllä musta huolta pidettiin. Ja hyttysenpuremista ja kuumeesta huolimatta en sairasta malariaa.