The don’t say his name -tour

Kun kuulee kaupungista nimeltään Medellin, tulee väkisinkin mieleen Pablo Escobar ja Narcos -sarja. Ainakin meille tuli. Heti siis kaupunkiin päästyämme etsimme tähän liittyvän tourin. Koska täällä historia on niin mielenkiintoista, ollaan turistoitumassa näiden tourien kanssa pahemman kerran. Imen tietoa itseeni kuin mikäkin sieni, enkä millään saa tarpeekseni.

Ymmärtääkseni Escobarin nimellä kierroksien pitäminen on täällä laitonta, siksi meidänkin tourin nimi oli The don’t say his name -tour. Nimi kuvasti todella hyvin käsiteltävän asian luonnetta, tourillakin tuli koettua kuinka vahvoja tunteita aihe paikallisissa ihmisissä teettää vielä 25 vuoden jälkeenkin.

Kierros sisälsi neljä vahvasti Pablo Escobariin liittyvää paikkaa ja kesti lähes neljä tuntia.

Ensimmäisenä kävimme Pablo Escobarin vanhan asunnon edessä. Asunto on ollut purkulistalla jo iät ja ajat, mutta koska se on pomminkestävä, on sen purku todettu liian kalliiksi projektiksi. Aina ihan viime kuukausiin asti. Nyt presidentti on määrännyt talon purettavaksi maksoi mitä maksoi. Tällä teolla pyritään muuttamaan kaupungin mainetta paremmaksi.

Tässä kohteessa saimme nähdä sen vihan, jonka aihe vanhoissa naapureissa teettää. Vanhat naapurit tulivat nimittäin raivoamaan ja huutelemaan oppaallemme eikä poliisienkaan käytöksessä ollut kehumista. Tuli ihan todella epämukava olo. Vaikka vihaiset reaktiot aihetta kohtaan todellakin ymmärtää, ja opas on niihin jo tottunut, tuntui kuitenkin hänenkin puolesta pahalta. Hän tekee unelmatyötään, ja on siinä todella hyvä, mutta samalla hän joutuu todella turvattoman näköiseen asemaan.

IMG_1142 (2)

 

Seuraavaksi ajoimme hyvin hasardeja vuoristoteitä Escobarin itselleen rakennuttamaan vankilaan. Vankila ei todellakaan ollut sitä millaisen kuvan Narcosista olin saanut (tosin katsomisesta on noin kolme vuotta, voin olla väärässä). Tosiasiassa Escobar oli vankilansa ainoa asukas ja vankila oli ollut Pablolle kuin kunnon lomaresortti diskoineen, kasinoineen ja poreammeineen. Näkymä vankilasta oli henkeäsalpaava.

Vankilassa vierailivat niin kalliit prostituoidut, poliitikot kuin myös tunnetut muusikotkin. Poliiseilla ei ollut mitään asiaa muutamaa kilometriä lähemmäksi vankilaa, koska paikalliset poliisitkin olivat täysin hänen vallassaan. Sitä valtaa mitä hänellä oli kaikkiin täällä on niin vaikea ymmärtää. Hän saattoi käskeä kenet tahansa tekemään mitä tahansa, ja käsketyn henkilön oli pakko se tehdä ellei halunnut perheensä tai itsensä kuolevan.

IMG_1148 (2)
IMG_1150 (2)

Nykyisin vankilan paikalla toimii myös kirkon ilmainen vanhainkoti. Vanhukset näyttivät niin tyytyväisiltä, ja kyllä itsekin voisi kuvitella, että noissa maisemissa kelpaisi vanheta.

IMG_1160 (2)

Kolmanneksi vierailtiin Escobarin rakennuttamalla jalkapallokentällä. Jalkapallokentän katsomossa piti varoa sanomasta Escobarin nimeä. Paikalliset olivat jo alkaneet tunnistaa oppaamme siellä ja vahvojen reaktioiden takia oli varottava antamasta heille lisäinfoa miksi siellä käydään.

Opas kertoi, että kaikilla Escobarin rakennuttamien urheilukenttien reunoilla on talo, jossa on suuri parveke, josta Pablo puhui urheilukentällä oleville ihmisille ja rekrytoi nuoria hänelle töihin. Hän myös lupasi nuorille, että jos he kuolevat tehtävissä, hän antaisi heidän äideilleen kodin. Kuten arvata saattaa, todella monet kuolivat.

Lopuksi vierailtiin vielä Pablo Escobarin haudalla. Opas kertoi, että haudalle niin virtsataan, hautakiveltä vedetään kokaiinia kuin myös sitä kunnioitetaan. Ollessamme hautausmaalla tuli sinne kolme miestä vierailemaan. Yksi taksikuski ja kaksi muuta. Heidän käytös oli todella hautaa kunnioittavaa, ja lopuksi jokainen kävi taputtamassa hautakiveä. He selvästi edustivat sitä toista ääripäätä, jossa Escobaria vielä rakastetaan ja kunnioitetaan.

IMG_1165 (2)

Vaikka paikat, joissa vierailimme olivat todella vaikuttavia ja tarinat todella kiinnostavia, itseeni teki suurimman vaikutuksen ihmisten niin vahvat reaktiot puolesta ja vastaan. Se teki kokemuksesta äärimmäisen aidon. Siinä huomasi toisaalta sen miten järjettömän paljon pahaa Pablo Escobar sai aikaan ja miten niistä ajoista ei olla vieläkään päästy yli, ja ehkä ei koskaan päästäkään. Toisaalta reaktioissa huomasi myös miten Escobar oli köyhille kuin Robin Hoodin kolumbialainen versio. Hän pelasti köyhiä pois kaduilta rakentamalla heille oman asuinalueen ja lahjoittamalla heille muun muassa takseja, jotta he saisivat töitä ja rahaa pöytään. Hän rakensi urheilukenttiä köyhille alueille ja teki muutenkin paljon hyväntekeväisyyttä. Sitä ajatellen myös suuret reaktiot hänen puolesta, on ihmisissä joita hän on auttanut, inhimillisiä.

Kummaltakin puolelta turismia aiheen ympäriltä tunnuttiin halveksivan. Myös valtion puolelta kaikki todisteet aiheesta on pyritty ja pyritään tuhoamaan. Aihe on selvästi tässä kaupungissa äärimmäisen arka ja räjähdysherkkä. Itsessänikin se herätti paljon eettistä pohdiskelua toisaalta siitä, että onko näin herkässä ilmapiirissä turvallista tai muuten järkevää pitää kyseistä turistikierrosta, mutta toisaalta siitä että kuinka tärkeää aihetta on käsitellä jo senkin vuoksi, ettei samoja virheitä tehdä tulevaisuudessa. Joka tapauksessa selväksi tuli, etteivät paikalliset ole vielä täysin valmiita käsittelemään tätä osaa historiastaan eivätkä näin ollen ole vielä myöskään tajunneet tai halunneet käyttää tässä piilevää turismin tuomaa rahasampomahdollisuutta. Tosin ymmärrän myös todella hyvin, että maan huumeimagosta halutaan päästä eroon. Maa ei todellakaan ole enää sitä mitä se oli niihin aikoihin.

Se kuitenkin, ettei paikallisissa kouluissa opeteta historiaa eikä tältäkään osin käsitellä tätä tapausta tai muita synkkiä aikoja maan historiassa, on mielestäni äärimmäisen huolestuttavaa. Vielä ajankohtaisemmaksi asian tekee se, että viikonloppuna maassa on presidentinvaalit. Molemmat ehdokkaista liittyy näihin synkkiin aikoihin omalla tavallaan. Toinen ehdokkaista on entinen sissi, mutta historiastaan huolimatta tämä ehdokas on kuitenkin paikallisten, kenen kanssa olen jutellut, mielestä hyvä tyyppi ja parempi vaihtoehto presidentiksi. Toinen ehdokas on taas tuoreempi kasvo, mutta hänellä on takanaan vanha presidentti, jonka aikakautena tuhansia siviilejä tapettiin, jotta jenkeiltä saataisiin lisää rahaa. Kyse oli siis sodasta sissejä vastaan ja määräraha riippui surmattujen sissien määrästä. Kun sissejä ei saatu tarpeeksi surmattua, surmattiin siviilejä ja naamioitiin heidät sisseiksi. Tämä surullinen kausi Kolumbian historiassa loppui vasta _kuusi_ vuotta sitten.

Mutta asiasta takaisin touriin. Itse olen kaikesta huolimatta tyytyväinen, että menimme kyseiselle kierrokselle. Harvoin tässä elämässä on niin sanaton ja vaikuttunut olo kuin tämän jälkeen.